Villen valmennushistoria on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä ja realistisessa aikataulussa tapahtuvasta painonpudotuksesta. Hommaa lähestyttiin alusta asti sillä periaatteella, ettei tehdä mitään sellaista, jota ei voi kuvitella toteuttavansa pidemmän päälle (eli vuosia). Ei siis ollut ”dieettiä”, vaan enimmäkseen intuitiiviset ohjeet fiksulle syömiselle. Sellaiselle, jota noudattamalla paino ja kehonkoostumus hakeutuvat vähitellen omalle optimaaliselle tasolle. Eli lyhyesti: Täsmällinen mutta yksilöllinen ateriarytmi, kasvispainotteiset ateriat, enimmäkseen prosessoimattomia ruoka-aineita, riittävä proteiinimäärä tavoitteellisen vastusharjoittelun tarpeisiin ja lisäksi myös ”80/20” -tyyppinen ajattelu mahdollistamaan myös hauskoja, joustavia ja sosiaalisia poikkeamia perusruokavaliolta.
Muutoksen toteutumista arvioitiin totta kai painoseurannalla (kuva), jotta voitiin nähdä objektiivisesti, millaiseksi energiatasapaino oikeasti asettuu. Tätä tietoa voitiin sitten heijastaa kokemuksiin syömisestä sekä kehonpalautteesta (nälkä, energiatasot, uni, jne.) ja näin hienosäätää viikko viikolta systeemiä Villelle toimivammaksi. Siis sellaiseksi, jolla paino tippuu kohtuullista tahtia mutta jossa on riittävästi joustavuutta, jotta sitä voi kuvitella pitävänsä yllä loputtoman kauan.
Totta kai paino saataisiin tippumaan paljon nopeamminkin. Se vaatii vain tarpeeksi vähäistä ruokamäärää ja kovapäistä toteuttajaa. Jälkimmäinen ominaisuus Villeltä tarvittaessa kyllä löytyy mutta pitkässä juoksussa silkkaan tahdonvoimaan turvautumisen seuraus on liian usein se, että saman painon joutuu tiputtamaan monta kertaa. Kannattaa etenkin huomioida se, miten painolukemat (nämä ovat päiväpainoja, eivät keskiarvoja) eivät muutu lineaarisesti tavoitteen suuntaan, vaan matkalle mahtuu isojakin heittoja ylöspäin. Trendi vie kuitenkin koko ajan alaspäin.
Tällaisella maltillisemmalla ja joustavammalla ratkaisulla puolestaan luodaan hyvät edellytykset sille, että poltetulle rasvalle voidaan sanoa lopulliset hyvästit. Tämä on jo osittain logiikan sanelemaa. Kun ei ole olemassa mitään ”dieettiä”, joka jäisi kesken tai joka loppuisi tiettynä päivänä, ei ole myöskään mahdollista palata takaisin ”normaaliin” tai vanhaan syömismalliin. Sen sijaan jokainen päivä, viikko ja kuukausi vahvistavat uusia ja parempia ruokailutottumuksia, kunnes niistä muodostuu uusi ja fiksumpi tapa.
Menestystä arvioitaessa onkin siis vähintään yhtä oleellista katsoa onnistuneesti poissa pidettyä painoa kuin sitä, onko paino tippunut lisää juuri tällä viikolla tai edes tässä kuussa. Näin tarkasteltuna Ville on onnistunut mainiosti tavoitteessaan. Koronakriisi heitti keskimääräistä paljon isomman haasteen Villen elämään ja tämä toimi myös lopullisena stressitestinä uusille syömistottumuksille ja saavutetun painoluokan pysyvyydelle. Vaikka treeneistäkin on jouduttu paikoitellen kokonaan luopumaan, on paino kaikesta huolimatta vakiintunut tasolle, joka on kymmenen kiloa kevyempi kuin valmennuksen alussa. Kuten kuvistakin nähdään, niin tämä edustaa merkittävää kosmeettista muutosta ja keskivartalorasvan vähentyminen on lähes automaattisesti myös rahaa terveyspankissa.
Jokainen lisäviikko tässä painossa parantaa mahdollisuuksia sille, että muutos on pysyvä ja luo pohjaa jatkaa muutosta eteenpäin heti, kun olosuhteet taas mahdollistavat tavoitteellisen harjoittelun. Villen työetiikka on salin puolellakin niin vahva, että nykyiseen fysiikkaan on mahdollista tehdä vielä huomattavia parannuksia.
Matka jatkuu!
- Mikko