Juuson alkuraportti ei ollut helpoimmasta päästä. Takana oli useita näennäisesti onnistuneita dieettejä ja valmennustakin. Näissä tilanteissa uuden valmennuksen onnistumisennuste riippuu pitkälti siitä, osaako tunnistaa selkeät virheet aiemmassa toteutuksessa ja myös korjata ne, sillä saman toiminnan toistaminen ja eri lopputuloksen odottaminen on eräs hulluuden määritelmä. Oleellista on myös se, onko valmennettava itse valmis oppimaan uutta.
Aiemmissa toteutuksissa oli kuitenkin löydettävissä virheitä. Oikeastaan se tavanomaisin, eli aivan liikaa treeniä, liian vähän ruokaa ja ennen kaikkea se, ettei tekemistä sovitettu salin ulkopuolisiin stressitekijöihin. Etenkin vuorotyöläisillä tämä jälkeen mainittu olisi äärimmäisen tärkeää.
Näin Juuso minulle kirjoitti:
“Dieetti historiaa on olisiko 5 dietin verran. Mutta kertaakaan se ei ole oikein haluamallani tavalla onnisunut. Viime dieetti oli kunnon puolesta paras. Silloinkin valmentaja, mutta siinä oli ehkä vähän liikaa, koska punttireenejä oli 6 kpl joka viikko koko dietin n n 5 kuukautta ja aerobisa oli loppu vaiheessa 12 kpl. Eli 18 reeniä/viikkoa. kunto kyllä koheni, mutta menttaali puoli oli heikoilla, salilla käynti muuttui siihen että sinne oli vaan mentävä ja suoritettava. Dieettejä olen kokeillut vähän erillaisia ketoosia, yms.”
Yllä olevat määrät treeniä voivat kenties olla perusteltuja kisadieetillä mutta ”kesäkiristelyssä” tämä on aivan liikaa. Periaatteessa tällainen treenirytmi vaatisi ammattiurheilijan palautumiskapasiteetin. Ja silloinhan esimerkiksi palkkatyön tekeminen putoaa pois yhtälöstä. Puhumattakaan siitä, että palkkatyö on vuoropohjaista. Tottahan tällaisella lähestymistavalla kovapäinen pääsee kyllä kuntoon, mikä tässä kohtaa kertoo valmentajalle paljon Juuson työetiikasta, mutta sen kunnon ylläpitäminen ja vielä paremman kunnon rakentaminen saavutusten päälle osoittautuu mahdottomaksi, kun päällimmäinen kokemus ”fitness”-harrastuksesta on kärsiminen ja selviytyminen.
Toinen tavanomainen virhe oli ”metodien” kokeileminen ja niihin keskittyminen. Tällainen johtaa helposti päämäärättömään poukkoiluun ja ennestään kohoavaan stressikäyrään. Asiaan voidaan puuttua siirtämällä keskittyminen menetelmien sijasta periaatteisiin. Esimerkiksi siihen, että energiavaje on periaate rasvanpoltossa ja sen luomiseksi valittava metodi on etenkin tässä kirjaimellisesti makuasia.
Juusolla oli myös lisähaasteena huonokuntoiset ja jo kahdesti leikatut polvet, jotka vaikeuttivat huomattavasti jalkatreenien toteuttamista.
Mikäli tällaisessa tilanteessa Juuson antama tavoite olisi ollut mallia ”3kk -10kg”, niin olisin kieltäytynyt kunniasta. Minulla kun ei ole intressejä päätyä epäonnistuneiden valmentajien listan jatkoksi. Mutta tavoitteenasettelu oli onneksi paljon realistisempi, pitkäjänteisempi ja etenkin oppimishaluisempi. Ensisijaiseksi tavoitteeksi Juuso oli listannut: ”Oppia ruokavalioon ja yleensä treenamiseen, että saisi siihen sen ns punaisen langan”, mikä on todella kypsää tavoitteenasettelua ja juuri sitä, jota valmennuksellani parhaimmillaan on tarjottavana. Sen toteutuessa myös kehonkoostumus ja suorituskyky asettuvat omalle optimaaliselle tasolle, jolloin toteutuu samalla yksi osatavoite: ”Oppia pitämään kunto suht siistinä”. Toki Juusolla oli myös pari lyhytaikaisempaa ja tuloskeskeisempää tavoitetta. Toinen oli olla seuraavana kesänä ”rantakunnossa”, mikä oli ajankohtaan nähden ok. Toinen oli, ironista kyllä, olla 2kk kuluttua koittavalla matkalla siistimmässä kunnossa. Tämä tavoite olisi ollut niin selkeä keskisormi pidemmän aikavälin ensisijaisille tavoitteille, että siitä päätettiin yhteisymmärryksessä luopua ja aloittaa prosessi kohti suurempia saavutuksia.
Yhtenä kuvaliitteenä Juuson koko valmennushistorian painokehityskäyrä, josta osaltaan nähdään miten asiassa ollaan edetty. Ensimmäisenä oli siis edessä, ei jälleen uusi dieetti, vaan selkeä kehityskausi pienillä plussakaloreilla jotta saatiin rakennettua uutta, tai hankittua takaisin aiemmilla dieeteillä palanutta lihasmassaa. Kenties vielä tärkeämpää oli tukea polvien kuntoa riittävällä ravinnolla ja palautumisella. Dieetille lähtö jo valmiiksi kipuilevien nivelten kanssa ei ole menestysresepti. Hommat aloitettiin nöyrästi sellaisilla liikkeillä ja kuormilla, joita polvet sietivät. Alkuvaiheessa se tarkoitti mm. step uppeja ynnä muita helpompia liikkeitä.
Seuraavan kesän välitavoitteeseen mennessä Juuso oli kuitenkin päässyt kehityksen vietäväksi siinä määrin, että rasvanpolttojakso oli mahdollinen ja tässä kohtaa päästiin myös harjoittelemaan dieetin psykologisia taitoja. Lähinnä sitä, että opeteltiin luopumaan perfektionistisesta ajattelusta, etenkin työmatkoilla, ja ylipäätään siitä ajatuksesta, että dieetin pitää tuntua mahdollisimman kurjalta toimiakseen. Saati treenien. Rantakuntokin silti saavutettiin, mutta ei pitkän aikavälin kehittymisen kustannuksella, joten voitiin siirtyä sujuvasti uudelle kehityskaudelle ja kohti tähänastisen valmennuksen päätavoitetta, eli 2020 kesää ja kaikkien aikojen parasta fyysistä JA psyykkistä kuntoa.
Ja sellainen myös saavutettiin, vaikka Juuso olikin jatkuvasti huolissaan, alkaako dieetti varsinaisesti koskaan:
“Yleisestikään ei ole mitään pahempia dieettioireita ollut, vaan edelleen tuntuu että ollaan tavallaan stand by tilassa. Ja odotetaan että milloin alkaa tosissaan.
Tästä tietenkin on seurannut sitten se että nälkä on alkanut kasvaa syödessä, eli koko ajan tuntuu että halu entistä kireämmäksi vaan kasvaa samalla kun sitä kohti mennään. Eli koko ajan kunto menee napsun eteenpäin niin tavoite menee samalla.
Mutta edelleen tämä helppous, sanon sen varmaan joka raportissa mutta se on semmoinen asia mikä jaksaa yllättää. Varsinkin kun aina vertailee olotiloja edellisiin dietteihin. Samalla huomannut mitä niissä on mennyt pieleen.
Joten tosiaan ainakin itsestä tuntuu tällä hetkellä että painoa rasvaa voidaan helposti raapia vielä lisää pois. Koska en oikeen huomaa mitään negatiivisia asioita miinuskaloreilla olemisessa. Jaksan hyvin töissä/kotona. Unen laatu on pysynyt hyvänä( poislukien päivystysviikot). Treenit menevät hyvin. Ja motivaatio tuntuu vaan kasvavan.”
Keskimmäisen kappaleen viimeinen lause on tässä se, joka osoittaa konkreettisesti ensisijaisen oppimistavoitteen täyttymisen. Tätä on vain mahdoton saavuttaa, jos tekee jo alkujaan väärin, eikä sitä välttämättä opi omin päin kokeilemallakaan, kun subjektiivinen näkökulma ajaa väärään ajatteluun ja vääriin ratkaisuihin. Kuten vaikkapa siihen aiottuun lyhyeen rasvanpolttojaksoon valmennuksen alussa. Valmennus sen sijaan toimi jälleen objektiivisena ja asiantuntevana ankkurina, joka mahdollisti sekä tulokset, että vielä tärkeämpänä oppimisen. Eikä tässäkään tapauksessa tehty yhtään ”taikatemppua” tai mitään sellaista, joka ei olisi ollut yleisesti tiedossa. Nyt vain yksinkertaisesti otettiin toimivat periaatteet (huom. ei metodit) ja sovellettiin niitä yksilöllisellä tavalla pitkäjänteisesti. Tämä on se ”salaisuus”, joka Juuson piti oppia. Ja tämä on se, mikä valmennuksesta tekee toimivan.
Ja kun oppiminen on käynnistynyt ja tuloskunto on nouseva, niin silloin tulevaisuudennäkymäkin on koko ajan avarampi oman potentiaalin hahmottuessa jatkuvasti tarkempana. Yhtenä konkreettisena osoituksena tästä on se, että nykyään Juuso tekee ”huonoilla” polvillaan etukyykyssä sarjaa 120 kilolla ja on kovaa vauhtia ohittamassa valmentajansa tällä saralla. Tämä siis dieetillä, jolloin sarjapainot olivat aiemmin olleet ainoastaan laskujohteiset.
Kosmeettiset tuloksetkin ovat varsin mallikkaat ja tällä kertaa niiden päälle voidaan myös lähteä rakentamaan entistä korkeampaa huippua. Tästä yhtenä osoituksena tuore palaute lomiltapaluuviikolta:
“Ja sitten ehkä huomasi siinä kuitenkin semmoista tämän valmennuksen mukana tuomaa varmuutta eli vaikka yksi viikko meni niin sanotusti vihkoon, niin se ei tunnu enää siltä, että nyt on kaikki pilattu. Vaan sitä ehkä vaan koittaa miettiä miksi se meni pieleen ja alkaa keskittyä uuteen viikkoon. Aikaisemmin tässä vaiheessa olisi motivaatio kokenut tosi pahan laskun ja koko homma olisi vähän lässähtänyt. Eli sitä on ainakin omasta mielestä oppinut ehkä seuraamaan omaa tekemistä vähän paremmalla silmällä.”
Eli saman tien kuopasta ylös ja prosessi jatkuu. Kukaan ei pysty pidemmän päälle etenemään kohti tavoitetta ilman vastoinkäymisiä ja tämä tarkoittaa joko matkan katkeamista tai sitten perfektionistisesta ajattelusta pois oppimista. Joku pääsee sinne omin päin mutta monet hyötyvät valmennuksellisesta avusta, kuten Juuso.
